Aamulla kun tiirailin ulos keittiömme ikkunasta, päivä näytti oikein keväiseltä ja aurinkoiselta. Mielipide muuttui suunnilleen puolivälissä matkalla asemalle. Ulkona puhalsikin todella kylmä ja navakka viima. Sormet ja kaula palellen suuntasin korkein odotuksin kohti Brick Lanen vintage marketia. Ensi töikseni sainkin ostaa lämmikkeeksi uuden kaulahuivin.
Yksin ei tarvinnut Brick Lanella vaeltaa, vaan väkeä riitti tungokseen asti koko kadun mitalla. Kulkeminen oli kuitenkin helpompaa kuin viikko sitten Portobello Roadilla.
Kävin ihmettelemässä Truman Breweryn käsityö, kirppari ja vintagekojuja. Paikka vaikutti olevan todellinen hipsterien paratiisi, mutta lievästä cool overloadista huolimatta kestin katsella rauhassa kaikki kojut läpi. Vaatetta näkyi olevan tarjolla paljon, mutta mainoskyltissä lukevasta vintage-tekstistä huolimatta hyvin vähän mitään sellaista, mitä olisin voinut kuvitella päälle laittavani. Hyvin harvassa olivat 60-luvun puoliväliä vanhemmat vaatekappaleet. Suurinta huutoa vaikuttavat tällä hetkellä olevan vanhoista Leviksistä leikatut lyhyet farkkusortsit (joita käytetään mahdollisimman halvoilta ja huonolaatuisilta näyttävien sukkisten kanssa) ja ylisuuret villapaidat, mielellään mahdollisimman räikeillä väreillä ja kuvioilla. Elenganssin puutteesta huolimatta tuli kuitenkin tehtyä muutama ostos. Vaatevarastoni laajeni kahdella mekolla (toinen vintagea ja toinen uudempi) ja yhdellä puserolla.
Vaikka vaatetarjonta tuotti lievän pettymyksen, kokemus oli muuten oikein positiivinen. Tunnelma oli väenpaljoudesta huolimatta rento ja positiivinen. Kadulla oli mahdollisuus mm. pelata ilmaiseksi shakkia ja muita lautapelejä. Pelaajia riittikin viileästä tuulesta huolimatta.
Huonekaluista ja tavaroista bongasinkin sitten enemmän mieluisia löytöjä. Olin jo ostamassa yhtä vanhaa metallista tarjoiluvaunua varsin hyvään hintaan, kunnes muistin lähimpien metroasemien olevan suljettuja ja epäilin, etten olisi saanut vaunua raahattua mukanani parin ostoskassin ja kameran lisäksi. Päätin palata liikkeeseen ensi viikolla uudelleen tyhjin käsin ja täysissä ruumiin voimissa. Myös yläkuvassa näkyvä nahkainen nojatuoli miellytti kovasti silmää.
Läheltä Shoreditch High Streetin asemaa löytyi todella kiva laadukkaita ja ajattomia kotitaloustarvikkeita myyvä kauppa Labour and Wait. Paikka osoittautui uuden vierailun arvoiseksi.
Lontoo olisi varmasti unelma etsiessä kaikkea käytettyä... Tai ne brittiläiset antiikkimarkkinat, joita olen TV:ssä nähnyt. Harmi vain tavaroiden saaminen tänne asti olisikin sitten jo kalliimpi pieti.
ReplyDeleteMiten olet muuten viihtynyt?
Tavaroiden rahtaaminen on kyllä kallista, eikä ole takuita siitä, pysyvätkö kallisarvoiset tuotteet ehjinä.
ReplyDeleteOlen viihtynyt ihan kivasti. Kämppikset ovat mukavia ja nyt kun asunto ei ole nää jääkylmä, täällä alkaa olla ihan viihtyisää. Työnhaku kuitenkin stressaa. Tuntuu, etten ole tehnyt tarpeeksi sen eteen. Päivät vain kiitää niin nopeasti ohitse.
Kivoja kuvia olet ottanut! Kyllä työtä vielä ilmaantuu, se on ihan varmaa! T. Eevi
ReplyDeleteOlet oikeassa. Musta vaan tuntuu, että mitään ei tapahdu, kun asiat ei tapahdu MUN vauhdilla ;)
ReplyDeleteKyllä se siitä suttaantuu, ajallaan. Minkälainen viidakko on brittilässä hakea töitä, mitä kautta niitä löytyy?
ReplyDeleteKyllä täällä on paljon töitä tarjolla. Tietysti myös hakijoita on todella paljon. Perusduuneja (kaupan kassat, kahvilat pubit) saanee kohtuullisen helposti. Graduate-työtä etsiessä menee yleensä pidempään. Työtä voi hakea ottamalla suoraan yhteyttä paikkoihin, joissa haluaisi työskennellä, paikallisen työvoimatoimiston kautta tai rekrytointitoimistojen kautta.
ReplyDeleteI spy with my eye: kasan ihania matkalaukkuja :D Englanti ja Lontoo ovat kyllä vintage-harrastajan paratiisia. Pientä sisustustavaraa voi helposti hankkia ilman suuria rahtikulujakin, huonekalut tietysti eri juttu. Itse olen käynyt lähinnä keräilymessuilla ja peräkonttikirppiksillä. Portobello roadin markkinat missasin niin että osuimme sinne kävelyretkellä vahingossa iltapäivällä kun markkinat olivat jo sulkeutumassa, enkä silloin 7 vuotta sitten vielä ollut ihan niin vintagessa kiinni :D
ReplyDeleteUskon että taitava ihminen saa töitä aina, vaikka se ei ihan sormia napsauttamalla tapahdukaan. Tsemppiä, eläthän sinä kuitenkin nyt sitä unelmaasi :D