Tuttavat siitä jo tietävätkin ja täälläkin olen siihen suuntaan vihjaillut. Edessä on muutto Lontooseen. Tässä vaiheessa olisi hienoa jatkaa kertomalla, että siellä minua odottaa unelmien työpaikka, mutta nyt täytyy laskea vaatimustasoa vähän ja todeta vain, että työpaikan löytyminen olisi unelma. Kuukauden kuluttua luvassa on, jos nyt ei ihan vapaa pudotus, niin ainakin aikamoinen seikkailu.
Tämä on varmasti sellainen elämänvalinta, joka olisi kannattanut tehdä silloin parikymppisenä kun ei vielä omistanut mitään ja kaikki ovet ovat muutenkin avoimina. Viikon päästä täytän kolmekymmentä ja uskon, että lähteminen on nyt melkoisen paljon vaikeampaa. On niin monta rakasta ihmistä ja asiaa, mistä pitää luopua, ainakin hetkeksi.
Ajatus lähtemisestä kypsyi viime kesänä, jolloin pyörittelin mielessäni paljon ajatuksia siitä, mihin haluaisin olla matkalla ammatillisen kehityksen polullani. Samaan aikaan alkoi tie nousta pystyyn näissä vanhoissa tutuissa ympyröissä. Totesin, että en ainakaan häviä mitään, jos koitan toteuttaa viisitoistavuotisen haaveeni ulkomaille muuttamisesta. Sen päätösen jälkeen Englanti ja Lontoo tuntuivat luonnolliselta suunnalta.
Muuttopäätöksen jälkeen alettiin säätää yksityiskohtien kanssa. Oli päätettävä, miten ja millä aikataululla muutto toteutetaan. Tällä hetkellä ollaa siinä tilanteessa, että muutamme pois nykyisestä asunnosta kahden viikon kuluttua ja noin kuukauden päästä minun pitäisi olla Lontoossa. Sitten jos/kun minä saan asiani järjestykseen, eli löydän työpaikan ja asunnon, muuttaa mies kissan kanssa perässä.
Seikkailua on siis todellakin tiedossa. Mikään ei ole varmaa ja välillä se pelottaa ihan älyttömästi. Saattaa olla, että tämä matka kestää kaksi vuotta tai vain kaksi viikkoa. Yksi asia nyt kuitenkin on varma, jos työpaikkaa ei löydy muutaman viikon aktiivisen etsinnän jälkeen, on pakko palata takaisin Suomeen. Uskon kyllä, että töitä löytyy, kun niitä on valmis tekemään. Ja kyllä se rohkeuskin sieltä löytyy aina palanen kerrallaan silloin kun sitä tarvitaan. Tällä hetkellä on ärsyttävintä oikeastaan tämä odottaminen.
Rohkeus on yksi parhaista ominaisuuksista mitä ihminen voi omata. Hienoa, että uskallat ja paljon tsemppiä Lontooseen!
ReplyDelete"Ei ole olemassa mitään mahdotonta, kun vain uskaltaa aukoo ovia ja myöntää sen mitä on niiden takana."
ReplyDeleteKaikkea hyvää sinun seikkailulle, pidän peukkuja ja toivon että saamme lukea blogiasi edelleen..?
lukijasi Heppu
Olen viime aikoina itse painiskellut oman uskaltamattomuuteni ja suoranaisen arkuuteni kanssa. Mistä se on tullut ja miksi se tuntuu ohjaavan kaikkea, mitä teen - tai siis jätän tekemättä? Ajatus siitä, että itse lähtisin työtä vailla Lontooseen ilman varmuutta mistään, se tuntuu aivan mahdottomalta - vaikka paras ystäväni olisi muutaman kymmenen kilometrin päässä, enkä usko englannin kielen taitojenikaan olevan kovin huonot. Siksi halusin toivottaa sinulle valtavasti onnea matkaan, ja sanoa, että olet valtavan rohkea ja kunnioitan päätöstäsi tehdä jotain näin repäisevää.
ReplyDeleteMuutin viime keväänä mieheni (tai siis hänen työn :) perässä Lontooseen. Itselleni en ole löytänyt toivomaani työtä, mutta työtä kuitenkin :)
ReplyDeleteKissat x2 muuttivat viime viikolla (lemmikkien tuontisäännökset muuttuivat vuodenvaihteessa).
Onnea kaikkeen ja kerro jos voin olla avuksi :)
Onnea matkaan Miia! Heittäytymistä enemmän katuu varmasti sitä, jos ei koskaan uskaltanut!
ReplyDeleteIhan hirveästi onnea työnhakuun ja tsemppiä reisuun. Toivon kovasti että lykästää, mutta jos ei niin älä siitäkään masennu, ainakin olet yrittänyt. Enemmän harmittaisi jos olisi haaveillut eikä koskaan edes yrittänyt :D Häntä pystyyn ja eikun matkaan! Kun kotimaa jää taakse ja ikävä jossain vaiheessa auttamatta tulee niin muista että vain parin nappulan painalluksella on ystävä lähellä :D
ReplyDeleteKiitos jokaiselle yhdessä ja erikseen ihanista ja kannustavista kommenteistanne :)
ReplyDeleteAlan olla lähdön suhteen oikein hyvällä ja innokkaalla mielellä.