Eilen selvisi, että olen erehtynyt yhden todella ison koulutyön palautuspäivän suhteen. Luulin, että minulla olisi sen tekemiseen viikko enenmmän aikaa kuin oikeasti onkaan. On varmaan sanomattakin selvää, että tämän virheen tiedostaminen aiheutti melkoisen sähköiskun.
Nyt istun toista iltaa koneella tuota tehtävää väkertämässä. Myös ateriat on vedetty naamariin tässä työpöydän ääressä. Mieli on kuitenkin iloinen ja virkeä. Tehtävä on motivoiva ja jälkiruoaksi tehty mansikkarahka suussa sulavaa.
Kaupungilta tarttui mukaan kassillinen keväisen värisiä ostoksia.
Oranssi-pinkki huopa ja kukkaservietit Hemtexiltä,
Pyöreät pöytätabletit, vedenvihreät juomalasit ja ripustuskoukut Indiskasta. En voinut vastustaa noita koukkuja. Ne ovat niin kitch, että ne ovat jo hienot. Punainen menee työhuoneeseen ja turkoosit joko makuuhuoneeseen tai mökille. Huovankin ostin tavallaan mökille, mutta sopiihan se hyvin tuohon keittiön sohvallekin. Vielä ei kuitenkaan ole mökkeilyaika.
Olen muuten selkeästi Indiskan kohderyhmää, sillä löydän sieltä joka kerta jotakin, vähintäänkin kynttilöitä, jos ei muuta.
Olen saanut herätä rauhassa ilman turhaa kiirettä. Se on ihanaa. Aurinkokin kurkistaa varovasti pilviverhon takaa.
Puoleltapäivin pitäisi olla keskustassa. Menen nimittäin työhaastatteluun. Pitäkää peukkuja. Samalla matkalla olin ajatellut käydä Indiskassa etsimässä sopivaa valaisinta ja Eurokankaassa katsomassa kankaita sisustusasiakastani varten.
Huomenna vanhdimme miehen kanssa pientä kummipoikaani.
Lienen viimeinkin aikuistumassa oikein kunnolla. Tai oikeastaan hyppään yli koko aikuisuusvaiheen suoraan mummoikään. En keksi muuta selitystä sille, että yhtäkkiä tunnen suurta halua ostaa kotiin valtavat määrät ruukkukukkia!
Haaveilen freesioista olohuoneen ikkunalaudalla. Tumman kaapin päälle sopisi valtava valkoinen hortensia kauniiseen vanhaan pesuvatiin istutettuna. Koko komeuden kruunaisivat tietysti pelargoniat ja saint pauliat keittiön ikkunalla.
Taitaa tosiaan minullakin olla jo kevättä rinnassa tai sitten olen tosiaan mummoutumassa ennätysvauhtia.
Että ihan pelargoneja ...ja vieläpä vaaleanpunaisia!
Viime jaksolla koulussa yksi suurimmista töistä oli keittiösuunnitelman tekeminen. Tein omana harjoitustyönäni suunnitelman vanhempieni tulevaa keittiöremonttia varten. Harjoitustyö toteutetaan pahvista leikatulle suurelle planssille, johon liimataan perspektiivi- tai aksonometriakuva, josta ilmenee valmiin huoneen yleisfiilis. Lisäksi planssille liimataan pohjakuva ja projektiokuvat jokaisesta seinästä. Planssini ehti koulumatkalla altistua hetken aikaa vesisateelle, joten muutamissa kuvissa on puuväreillä toteutettu väritys harmillisesti hieman levinnyt. Lisäksi skannausvaiheessa on kuvien väritys näköjään hiukan muutenkin muuttunut.
KEITTIÖN SISUSTUSSUUNNITELMAN LÄHTÖKOHDAT
asukkaat: viisikymppinen pariskunta ja 15-vuotias poika
asunto: v. 1998 rakennettu lautaverhoiltu 1,5 kerroksinen omakotitalo Turun Hirvensalossa.
keittiön toiminnalliset lähtökohdat:
-keittiössä laitetaan ruokaa päivittäin, siellä myös leivotaan melko usein
-säilytystilan tarve on entisestä hieman pienentynyt, samoin kylmäsäilytystilan tarve
-keittiössä vietetään usein iltaa perheen ja sukulaisten kesken
Koulun valokuvauskurssia varten hiippailin tuossa edellisiltana meidän talon pihalla. Tarkoituksena oli harjoitella ulko- ja sisätilan kuvaamista. Kuvat tuli otettua kiireessä muiden velvollisuuksien lomassa, eikä niiden joukosta juuri mestariteoksia löydy. Tässä kuvassa on kuitenkin kauniit värit ja kuvauksen ajankohtakin osui lähes oikeaan.
Piti kirjoittaa muutama sananen näistä kivoista inspiraatiokuvista ja olisin sen jo tehnytkin ellei mies olisi ilmoittanut, että ruokaostoksille on päästävä - nyt ja heti!
Olen tässä ollut pari päivää kevyessä flunssassa. Eilen kulutin aikaani katselemalla netistä kivoja vintage- retroasujen kuvia. Etsin samalla tapoja piristää asuja napein, nauhoin, pitsein ja asustein. Samalla sain aloitettua viimein yhden kesämekon ompelemisen ja pienensin vanhan mustan hameen.
Ensimmäinen kuva valikoitui mukaan sen vuoksi, että minulla on muokkauksen alla punainen kirpparilta ostettu nappimekko 80-90 -luvun vaihteesta. Tarkoitus olisi muokata mekon yläosaa samaan tyyliin kuin kuvassa, eli karsia napit neljään. Alaosasta tulee kynähameen tyyppinen, kun kiinnitän siihen piilonepparit, jotka pitävät sen edestä kiinni. Mekon alkuperäiset kultaiset ankkurinapit vaihdan valkoisiin ja hihansuihin laitan ehkä valkoista nauhaa koristeeksi.
Toinen kuva on esimerkkinä oivallisesta kesämekon mallista. Pidän myös siitä, miten valkoista kangasta on käytetty piristeenä yläosassa.
Kolmoskuvan villakankainen bleiseri on aivan must. Koko kuvan tunnelma ja tyyli baskereineen kaikkineen on aivan ihana.
Entisenä lentoemäntänä en ole viime vuosina kokenut kovinkaan suurta matkakuumetta. Puolentoista vuoden ajan työ vei mennessään ulkomaan yöpyville lähes joka viikko. Tahti oli kova, eikä monestakaan kohteesta jäänyt mieleen muuta kuin hotellihuone. Työn vaihtumisesta on kohta vuosi ja nyt alan taas muistaa, minkälaista oli odottaa matkalle lähtemistä. Innolla.
Vapun tienoilla lähden taas Lontooseen. Olen käynyt kaupungissa neljä kertaa kahden vuoden aikana, enkä vain tunnu saavan siitä tarpeekseni. Pidän kaupungista aivan valtavasti. Jokaisella kaupunginosalla on oma ilmeensä ja omat ominaispiirteensä. Aina löytää jotakin uutta. Rakastan kaupungin samanaikaisesti trendikästä ja perinteistä tunnelmaa. Oman suolansa lontoon matkailuun tuo erinomainen teatteri- ja showtarjonta. Musikaalit Chicago, Spamalot, Wicked, Grease ja Hairspray on kaikki tullut nähtyä Lontoossa. Mitähän tällä kertaa? Lippujen jonottaminen aamuvarhaisella tkts-kioskin edessä, take away -kahvi kädessä, on osaltaan jo muodostunut joka matkalla ainakin kerran koettavaksi traditioksi. Forbitten Planetin nörttiparatiisista tarttuu joka kerta jotakin kotiinviemistä miehelle ja Harrodsin ruokaosastoilla voi kokea miltä tuntuisi, jos aina olisi joulu.
Onneksi on vielä paljon myös näkemättä. Kestosuosikkien lisäksi koitan viimein ehtiä kauan odottamalleni visiitille Victoria & Albert -museoon. Enkä aio tällä kertaa unohtaa Lontoon vintage-liikkeistä vaivalla laatimaani listaa keittiön pöydälle!
Eilisen kotimatkan ei pitänyt johtaa ostoksiin. Kävelin kotiin entiseltä pääpostilta ja matkalla poikkesin VintagEija`s-liikkeessä. Sieltä löytyi tämä ihana musta mekko 1940- ja 50 -lukujen vaihteesta. Tiesin heti mekon nähtyäni, että jos se vain mahtuu päälleni, niin ostan sen maksoi mitä maksoi. Rahaa ei ollut paljon mukana, joten varasin senja kävin tänään maksamassa ja noutamassa sen. Kaupanpäälle sain ihanan fuksian värisen hiusklipsun.
Pidän 40- ja 50 -lukujen vaihteen mekoista, sillä niissä yhdistyy kivasti kummankin vuosikymmenen parhaat puolet. Tässäkin mekossa löytyy sekä kellomaista helmaa, että puseromaisesti leikattua yläosaa. Olkatoppauksetkin löytyy, muttei liian massiiviset. Kävi todellinen tuuri, että mekko istui päälleni kuin hansikas. Kuvasta ei oikein erota, mutta eläosassa on sekä pienet napit että rusetille solittu koristenauha.
Sitten seuraakin kysymys. Olemme lauantaina menossa häihin. Alunperin olin ajatellut laittaa ihan toisen mekon, mutta... Voiko tällä mekolla ja värikkäillä asusteilla mennä häihin? Vai onko se sittenkin liian arkinen? Kangas on kyllä oikein laadukas. Myös asustevinkkejä otetaan vastaan!
