Treffit aasin kanssa

Maanantaina oli bank holiday, eli toisin sanoen yleinen vapaapäivä. Lämpötila huiteli kahdenkympin tietämillä ja aurinko paistoi. Täydellinen päivä ulkoiluun. 

Kävin tervehtimässä kotieläimiä Hackeney City Farmilla. Se on ikäänkuin pieni maatila keskellä kaupunkia. Farmilla pääsee katsomaan mm. possuja, aaseja, lampaita ja kanoja. Siellä on myös pieni kahvila, josta saa ruokaa ja juomaa. Jos itä-Lontoon suunnalle eksyy, niin kannattaa käydä poikkeamassa. Kyseessä ei ole mikään eläintarha tai vastaava turistinähtävyys, vaan alueelle on vapaa sisäänpääsy farmin aukioloaikoina. Ei tarvitse jonottaa tai luovia ihmismassojen keskellä. Lontoossa se on aina plussaa.

Sunnuntaikävely

Olispa hauska tietää, paljonko tänään oikein tuli käveltyä. Usemapi kilometri nyt kuitenkin. Ensin metrolla Knightsbridgelle ja Harrodsille. Harrodsin suklaaosastolta mukaan pari sokeritonta valkosuklaakonvehtia ja sitten menoksi. Kävelimme Knightsbridgeltä South Kensingtonille, sieltä Kensington High streetin ja Holland Parkin kautta Bayswateriin ja Mayfairin halki Piccadilly Circusille. Käveltiin puistokatuja ja pikkuteitä ihmislaumoja vältellen. Välillä aurinkokin kurkki pilvien takaa. Mukava päivä. Nyt vaan jalat kohti kattoa. 

Kevätauringon lumo

Aurinkoa ja lämpöasteita on tällä viikolla riittänyt. Olenkin melkein joka päivä mennyt toimistomme vieressä sijaitsevaan puistoon ja viettänyt lounastunnin siellä. Kuulun niihin ihmisiin, joille brittiläinen kesä on aivan riittävän lämmin. En kaipaa yli 25 asteen lämpötiloja juuri koskaan, en varsinkaan suurkaupungissa. Liiassa kuumuudessa tunnen oloini yleensä väsyneeksi ja heikoksi, eikä työnteostakaan tahdo tulla mitään. 

Kevätauringosta nautin kuitenkin täysin siemauksin ja on mukavaa oleskella ulkosalla ilman paksua takkia ja talvitamineita. Minulle täydellinen ulkoiluvarustus on polvimittainen mekko ja neuletakki ja viihtyisin tässä asussa varsin hyvin ympäri vuoden, jos se vaan olisi mahdollista. Sitten, kun vaatetta pitäisi tuosta vielä vähentää, tulee helposti ongelma. En tunne oloani mukavaksi saatika viehättäväksi lyhyissä hameissa ja sortseissa. Täytyykin nauttia näistä päivistä, kun on mukavan lämmintä, muttei vielä tuskaisen kuumaa.

Kurkistus kotiin

Tervetuloa kurkistamaan mun "keittiöön". Sana on lainausmerkeissä, koska keittiö on todellisuudessa oikeastaan vain pitkä taso huoneen seinällä, jääkaappi, keittolevy ja tiskiallas. Vaatimattomista puitteista huolimatta keittiössäni on jo ehditty kokata uskomattoman monta herkkuateriaa. Keittiö on myös ehdottomasti lempiasioitani tässä pikkukodissa. Pidän kovasti ullakkoikkunasta, etelänpuoleisesta valosta ja siitä, että ikkunastani näkee pitkälle. Keittiössä on mukava hääräillä ja katsella ulos ikkunasta. 

Pitkä taso alkaa heti ovelta ja jatkuu huoneen päätyseinään saakka. Oven vierellä on tilaa kulloinkin käytössä olevalle takille, pyyhkeille ja pikkutavaralle. Tason alle, verhon taakse olen mm. kätkenyt käyttökenkiä, laatikollisen pipoja ja huiveja, ämpäreitä ja pesuvadin. Tason päällä on "lähtölaatikko", johon säilön postin ja päivittäin mukana kulkevat tavarat, kuten avaimet, matkakortin, sateenvarjon jne.

Astioita mulla on tosi vähän, enkä paljon enempää jaksaisi käsin tiskatakaan. Käyttöastiat, eli emalilautaset ja Marimekon mukit säilytän kuivaustelineessä ja leveällä ikkunalaudalla. Kattilat, pannut ja muut ruuanlaittovälineet säiyvät allaskaapissa, joka sekin kätkeytyy verhojen taakse. Tiskialtaan päälle nostettava suuri leikkuulauta tuo mukavasti lisää työskentelytilaa keittiöön. Jääkaapin ja päätyseinän väliseen tilaan olen mahduttanut mikron, pyykinkuivaustelineen, imurin ja muita siivousvälineitä. Vaikka huone on pieni, kaikelle on kuitenkin löytynyt oma paikkansa. 

Niukat neliöt

Katsottuani putkeen liian monta jaksoa Small Space Big Stylea järjestin ensin kaikki säilytystilani uuteen uskoon ja sen jälkeen  aloin toden teolla metsästää sisustusideoita pieniin tiloihin. Tehokkaat säilytystilat, kekseliäät ideat, tilaa säästävät ratkaisut ja monikäyttöiset huonekalut yhdessä pesämäisten oleskelunurkkausten ja persoonallisten monitoimitilojen kanssa ovat mielestäni mielenkiintoisin ilmiö sisustusmaailmassa tällä hetkellä. Omatkin asumiseen liittyvät haaveeni ovat kääntyneet yhä enemmän perinteisestä huonejakomallista studioasumisen suuntaan. Oikein sormet syyhyää päästä suunnittelemaan ratkaisuja niukkoihin neliöihin. Se on aivojumppaa parhaimmillaan. 

Sunday Roast and Sunday Cats

Sattuipa jo toinen aurinkoinen vapaapäivä putkeen. Ja sehän sopi mulle vallan mainiosti. Kävimme kaverini Suvin kanssa Villagessa pubilounaalla, moikattiin kissoja Penny Fielding Beautiful Interiorsissa sekä kävelymatkan varrella ja juotiin kahvit pienessä ja suloisessa Cafe Delissä. Kahvikupposen äärellä pohdittiin syntyjä syviä, mm. käsityökerhon perustamista. 

Two warm and sunny days in a row already! What have we done to deserve such luxury? Me and my friend Suvi went to have some Sunday Roast at a pub in Walthamstow Village, greeted some handsome cats along the way and had a nice cup of coffee at the Cafe Deli. And there we had the brilliant idea of starting a sewing club.

Sunday Roast with Yorshire pudding. 

Kevään ensimmäinen päivä

Tai siltä ainakin eilen tuntui. Kevättakki oli varsin sopiva vaateparsi ja aurinkokin paistoi. Aikaisemmin tällä viikolla satoi vielä lunta. 

Portobello Roadilla tulee käytyä hyvin harvoin. Tykkään kovasti Notting Hillistä alueena, mutta se on kuitenkin mun kotoa sellaisen matkan päässä, että sinne lähteminen on ikään kuin koko päivän projekti. Joka tapauksessa kävin siellä eilen ja sain viimein hankittua erään esineen, jonka tarpeessa olen ollut jo pidemmän aikaa, nimittäin hattuneulan. Täällä Lontoon tuulissa ei nimittäin tahdo päähineet pysyä päässä, jollei niitä ole kunnolla pinnitetty hiuksiin kiinni. Tarjolla oli neuloja kaikissa mahdollisissa väreissä ja useimmissa oli myös bling blingiä enemmän ja vieläkin enemmän. Valitsin itselleni mahdollisimman yksinkertaisen neulan, mutta sekin näyttää omaan silmääni melkein liian pramealta.

Portobello Roadilta matka jatkui pystykahville Hyde Parkiin. Huomatkaa pitkällisen flunssan sulostuttama nenä, joka on sopivasti sävy sävyyn punaisten asusteiden kanssa. 

Joko muuten Suomessa on kevään merkkejä näkyvillä?